Voi joulu, kylläpä olet tänä vuonna oikein erikoisen odotettu!
Tänä iltana huokaisen syvään ja aion nukkua ensi yön hyvin, ja aamulla herätä hirmu raivolla viimeiseen työviikkoon ennen joulua. Raivolla siksi, että tulevaa työviikkoa on vähän kauhulla odotettu, paljon tekemistä ja enää 5 päivää aikaa tehdä. Mutta se tehdään mikä keretään, loput jää sitten ensi vuoteen, tai pitää kai se 31.12 käydä töissä vähän katselemassa niitä tekemättömien töiden pinoja ;)
Tämä syksy on ollut aika... -erilainen, työntäyteinen, antoisa.
Olen niin kiitollinen siitä, että pojalla on mitä ihanin hoitopaikka, yhtenäkään päivänä ei ole tarvinnut miettiä miten lapsi pärjää hoidossa. Olen ollut kiitollinen siitä, että lapsi nukkuu yöt kuin tukki, vaikka vähän yskittäisikin. Ja kiitollinen olen siitä, että on mies joka ei ole vihainen, vaikka vaimon työpäivä vähän venyy yllättäen. Minulla on mies, joka hoitaa lastamme kun lapsi on kipeä, kun äiti on pitkään töissä, ja voisi vaikka ruveta koti-isäksi, jos vaan pääsisi välillä ulos ;) (tuo kommentti siis kahden lapsen kanssa sisällä vietetyn vuorokauden jälkeen.)
Ja olen kiitollinen siitä, että on ystäviä jotka ottavat yhteyttä kerta toisensa jälkeen, vaikka minä en muista, kerkeä tai jaksa (ottaa sitä yhteyttä).
Tämän syksyn aikana olen miettinyt paljon burn outia ja ollut varpaillani oman jaksamiseni kanssa. Koko ajan tuntosarvet pitkällä, missä mennään, ettei mene liian pitkälle. Olen sanonut ääneen, että perhe menee työn edelle ja että teen 8h päivässä työnantajalle, ja se saa riittää. (ja ihmeen hyvin olen siitä saanut pidettyä kiinni!)
Mutta viikon päästä ollaan kauan odotetulla joululomalla, huokaistaan ja pyydetään johdatusta ensi vuoteen. Aika monta miksi kysymystä pyörii päässä, mutta kuitenkin on ihmeellinen rauha siitä, että ollaan Taivaan Isän turvallisissa käsissä.
Rauhallista joulun aikaa, ja kaikkea hyvää vuoteen 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti